Yhteystiedot

[sukutaulu] [tuloksia] [kuvia]

IC FIN* FoxyPaw's Indian
NFO d 03 24

Inkku tuli meille aika tavalla vahingossa. Aina olin vannonut, että niin kauan kuin kissoja saa ilmaiseksi niin en niistä maksa eli rotukissaa en ollut koskaan harkinnutkaan. Niinpä, koskaan ei saa sanoa ei koskaan. Sen ainakin olen oppinut.

Tutun kautta kuulin että Kokkolassa on Norjalaisten metsäkissojen kasvattaja jolle on juuri syntynyt kissanpentuja. Hän suositteli käymään heidän kotisivuillaan. Siispä sinne katselemaan. Heti ihastuin "punavalkoiseen" poikaan ja viikko toisensa jälkeen oli käytävä katsomassa uusimmat kuvat ja kuulumiset. Joka viikko kiusasin miestäni, että tuossa on meidän uusi kissa. Vastaus oli aina sama: "meillä on yksi kissa ja se on meidän määrä". Viiden viikon kuvan kohdalla sanoin että tuo kissa katsoo sillä tavalla että se haluaa meille. "Joopa joo" oli ainut vastaus.

Kuuden viikon kohdalla neljä kuudesta pennusta oli varattu, mutta onneksi punavalkoinen Indian oli edelleen vapaa. Tai niinhän minä luulin. Siinä vaiheessa alkoi jo paniikki nostaa päätään ja soitin kasvattajalle. Puhelimessa kuulin että kaikki pennut on periaatteessa varattuja, mutta jos haluaisin niin voisin kyllä käydä katsomassa kissoja että näkisin millainen on Norjalainen metsäkissa. Sovimme että tulen heti seuraavana päivänä. Nähtyäni Indianin luonnossa olin vielä enemmän ihastunut ja harmissani kun myöhästyin. Kasvattaja sanoi että viikon sisällä pitäisi ratketa pitääkö ennakkovaraus paikkaansa ja ottavansa sitten minuun yhteyttä. Siitä tuli pitkä viikko. Viikon päästä kasvattaja sitten soitti ja kysyi vieläkö pentu kiinnostaa, se olisi nyt myytävänä. Siitä alkoi sitten pennun odotus ja seuraavat pitkät viikot. Toisaalta minua pelotti, että kuinkahan Mosse tulee suhtautumaan pentuun, mutta se oli turha pelko. Kun Karita ja Mikael sitten toivat Indianin meille Mosse vain nuuski sitä ja katsoi että ai tommoinen taas.

Inkku syntyi pentueen viidentenä pentuna. Painoa pojalla oli 123 g. 2.5 vuotiaana Inkku painoi 5,5 kg. Aika hyvä paino leikkamattomalle kollille.

 Luonteeltaan Inkku on aivan käsittämätön mammanpoika. Se vain juttelee, kulkee perässä, puskee ja kehrää. Inkku on utelias ja kaikkeen osallistuva. Yöt se nukkuu kainalossani ja kehrää... Siis todellinen kolli(?) Mielestämme se on oikea neiti, vaikka Millin myötä se kollikin sieltä löytyi. Hormoonit alkoi heti hyrräämään ja Milliä ei jätetty hetkeskikään rauhaan. Onpahan niskasta pari kertaa ollut pala irtikin. Nykyään Inkku sitten joutuukin viettämään aikaa erillään tytöistä. Kotonamme on nyt sitten Inkulle kasvamassa oma morsian Aliisa. Näinhän minä vielä tällöin luulin kun kirjoittelin tätä, mutta aina ei käy niinkuin haaveilee. Altsu jouduttiin kastroimaan ja samalla kastroin Inkun. Nykyään Inkku elelee onnellisena kastraattina. Enää ei tarvitse ketään "eristää" vaan kaikki kissat saavat täysin vapaasti kuljeskella talossamme.

	Inkku ja Inkun uusi paras kaveri Ferrari "Mitä Inkku edellä sitä Fertsu perässä..."
Inkku ja Ferrari heinäkuussa 2010

Inkku on menestynyt näyttelyissä ihan kivasti. Pari kertaa se on ollut värin paras ja kerran jopa tuomarin paras. Viime aikoina en ole käyttänyt sitä näyttelyissä koska sen kolli tulee esille myös siellä. Inkulla on kaunis pään muoto ja upeat korvat tupsuineen. Leuka voisi olla voimakkaampi. Turkki voisi olla myös pidempi ja tuuheampi. Häntä voisi olla myös aavistuksen pidempi. Vaikka tuomareiden mielestä Inkulla on näitä puutteita niin minulle se on se kaikkein komein kolli. Luonne on mielettömän upea.

Inkku on kastraation jälkeen alkanut kasvattamaan myös turkkiaan. Nykyisin on jo vaikea saada turkki pesun jäljiltä kuivaksi, vaikka ei se vieläkään kovin pitkä ole, mutta tuuhea. 

Inkku on 23.7.2009 eläinlääkäri Tapio Palolahden toimesta luokiteltu HCM negatiiviseksi. Lisäksi samalla määriteltiin veriryhmä ja FIV ja FeLV (negat.)